Miksi lähdin ehdolle kuntavaaleihin?
Ratkaisuuni vaikutti eduskuntavaaleissa saamani äänimäärän (930) lisäksi seuraavat asiat.
Huomasin, että soteammattilaisia, erityisesti meitä sosiaalityöntekijöitä on todella vähän ehdokkaina – etenkin meitä, joilla on kokemusta niistä työtehtävistä ja niissä organisaatioissa toimimisesta, jotka ovat poliittisen ohjauksen alaisia.
Meillä sosiaalityöntekijöillä on työssämme näkymä koko kaupunkiin ja sen hyvinvointijärjestelmään. Meidät on koulutettu ymmärtämään rakenteita, järjestelmiä ja maailmaa ihmisen kokonaishyvinvoinnin ja koko elämänkaaren näkökulmasta laaja-alaisesti. Tämä sisältää asioita kaupunkimaantieteestä koulutusjärjestelmiin, taloudellisesta toimeentulosta työllisyyteen ja järjestelmien rahoituspohjaan, terveydenhuollon järjestämisestä laillisuusvalvontaan, osallisuudesta segregaatioon jne.
Helsinki on Suomen suurin työnantaja. Tämä tarkoittaa usein käytänössä sitä, että moni ilmiö muuttuu isossa järjestelmässä monimutkaiseksi kysymykseksi. Ei ole kyse muutamasta terveysasemasta, oppilaasta tai työntekijästä – on kyse isoista joukoista ihmisiä ja järjestelmiä, kouluja, päiväkoteja, palvelupisteitä ja on kyse niihin sidoksissa olevista tukijärjestelmistä.
Helsingin kaupungilla työskentelee suuri joukko sitoutuneita, työnsä hyvin hoitavia ammattilaisia. Huoli syntyykin siitä, että miten tämä suuri joukko pelaa yhteen niin, että tiedämme tekevämme työtä samaan suuntaan, niin, että sisältö, toiminta ja tarve määrittelevät esimerkiksi liikkumista, tilahankintoja tai digitaalisia järjestelmiä eikä päin vastoin. Tai miten toimimme niin, että päällekkäisyyksiltä ja luukulta luukulle ohjaamiselta vältyttäisi. Miten toimimme, ettei toiminta olisi tuuleen huutamista ja resurssien hukkaamista.
Tämä koskee myös poliittista päätöksentekoa. Jos ajamme poliittisesti yksisilmäisesti jotain yhtä asiaa, usein jää huomiotta se kaikki kokonaisuus, mitä on jo rakennettu ja keksitty. Toimialat ylittävää suunnitelmallista ja strategista silmää tulee olla niin poliittisilla päättäjillä kuin johtavilla viranhaltijoilla. Ruohonjuuritason yhteistyötä tulee mahdollistaa, ohjata ja tukea. Toimivat innovaatiot tehdään hyvin usein käytännön tasolla. Käytännön tason näkemyksille ja innovaatioille tulee olla tilaa syntyä ja niitä tulee osata ohjata oikeaan suuntaan yhteiseksi hyödyksi. Järjestöyhteistyölle tulee myös olla avoimet ovet, yhteistyössä oikea asenne ja resursseja.
Helsingin kokoisessa kaupungissa tulisi luottaa edelleen siihen, että pieni on kaunista ja yhteisöllisyys on välttämätön hyvinvoinnin ehto niin työpaikoilla kuin palveluissa ja toiminnoissa. Helsingin kokoisessa kaupungissa tulee tämän lisäksi osata toimia niin, että pidämme yllä ja hyödynnämme myös erityisosaamista. Palveluiden taso perustuu siihen, että kivijalka on kunnossa, mutta myös siihen, että meillä on korkealaatuista erityisosaamista.
Ensikertalaisena saamani luottamus eduskuntavaaleissa kertoi minusta sen, että soteosaamista asiakaspinnoilta ja rakenteista toivotaan poliittisen päätöksenteon pöytiin enemmän. Olen tehnyt Helsingin sosiaalipalveluissa, lastensuojelussa sekä mielenterveys- ja päihdepalveluissa töitä tiiviisti lukemattomilla yhteistyöpinnoilla mm. koulujen, terveydenhuollon, laitosten ja sairaaloiden kanssa. Olen tehnyt töitä mm. lasten, nuorten, perheiden, yksinäisten ja maahantulleiden parissa jne.
Lisäksi minulla on viisi omaa nuorta aikuista, jotka ovat ponnistamassa omien opiskeluiden ja töidensä (mm. terveydenhuollon ja kulttuurin) parissa sekä kasvattamassa tässä kaupungissa jo seuraavaa ihanaa sukupolvea, tulevaisuutta ja toivoa.
Valoa päiviisi.
Käy katsomassa Susannan vastaukset linkkien takaa
YLEN VAALIKONE…
HS VAALIKONE…
Vaalilupauksia: