Soteammattilainen ja pappi

Sosiaalityön ytimessä

Olen istunut poliisiautossa saattamassa nuorta turvaan itseltään. Olen yrittänyt auttaa järkyttyneitä vanhempia, joiden lapsi on sekaantunut huumekauppaan ja rikollisuuteen ja on itsekin koukussa. Olen kantanut pienen vauvan äitinsä sylistä turvaan, koska vanhemmat eivät pystyneet pitämään itseään ja vauvaa turvassa omalta päihtymykseltään, väkivallalta ja päihteidenkäytöltään.

Minua on uhkailtu, nimitelty, peloteltu ja kuvattu videoille, kun olen tehnyt työtehtäviäni kaupungissamme. Usein tehtäviä on ollut turvaamassa poliisi. En tiedä, mitä minulle olisi käynyt ilman poliisin apua. 

Nykyään sosiaalityöntekijöiden esihenkilönä kannan huolta, että tiimimme osaavat ammattilaiset jaksavat aamusta, illasta ja yöstä toiseen kohdata pahoinvointia ja hätää puhelimessa ja kasvoista kasvoihin.

Me sosiaalityöntekijät olemme puskureita. Olemme lain, järjestelmän ja ihmisen välissä. Olemme kylmien katujen, yksinäisten öiden, väkivallan, pelon, köyhyyden, osattomuuden, sairauden ja pahoinvoinnin katalysaattoreita ja ukkosenjohdattimia. Apu voi olla yksi ruokakassi, vaippapaketti, puhelinsoitto, kotikäynti, majapaikka yöksi… lapsi turvaan väkivallalta tai eksynyt vanhus turvaan hangesta yöpakkasella.

Pappina elämän keskellä

Aiemmassa työssäni pappina olen katsonut kaunista hääparia alttarilla ja surevaa leskeä kukkakimppu kädessään rakkaansa haudalla. Olen tavannut vastasyntyneen vauvan onnellisia vanhempia. Olen ollut mukana lukuisissa perhejuhlissa, saanut seurata yhteisön voimaa ja iloa, jaettua surua ja villiä riemua. Olen saanut todistaa kaupungissamme vahvaa osallisuutta ja voimaantumista, kodikkuutta, lämpöä ja rakkautta.

Arkea Helsingissä

Kahta edellä kuvattua kokemusmaailmaa yhdistää Helsinki, pääkaupunkiseutu, metropolimme. Onni ja mielekkyys vuokralähiön yksiössä tai sietämätön ahdistus ja tyhjyys keskustan korkeissa holvihuoneissa – vai kummin päin nämä milloinkin ajattelet asettuvan?

Erilaisten työtehtävien lisäksi olen elänyt itse tässä kaupungissa. Olen kasvattanut viisi lasta aikuisuuteen. Ei se ilman haasteita ole tapahtunut. Olen asunut Meilahdessa, Kontulassa, Ullanlinnassa, Töölössä, Paloheinässä ja Pakilassa – ydinperheenä, eroperheenä, uusperheenä, yhteisvanhemmuusperheenä. Olen käynyt töissä Malmin hautausmaan ja eri kirkkojen lisäksi Itiksessä, Kontulassa, Lassilassa, Hakaniemessä, Herttoniemessä, Oulunkylässä ja Pasilan kyljessä.

Olen kokenut työni lisäksi äitinä 5x kaikki eri päiväkotien ja koulujen tarjoamat kasvatuskeskustelut, joulujuhlat, kevätjuhlat, harrastusvaihtoehdot, neuvolakäynnit ja sairaalapäivystykset. Olen rahdannut kotiin ruokaa lapsille yli 35 vuotta, pyörittänyt lähes päivittäin pyykkikonetta, tiskannut, siivonnut, hoitanut äitiäni ja äitini asioita tämän viimeisimpinä elinvuosina kotonamme, vanhainkodilla. Olen asioinut erilaisilla terveysasemilla milloin mistäkin syystä ja milloin kenenkä asiassa. Läheisen, perheenjäsenen tai sosiaalityön asiakkaani asiassa.

Elämän koko kirjo – arkea ja juhlaa – kulttuuria ja politiikkaa

Vaikka arki on elämänkuvauksessani edellä kuvatussa keskiössä, yksi keskeisin voimani lähde on kulttuuri. Olen viettänyt lapsuuteni viulu kädessä ja kuoronuotit laukussa. Olen avustanut oopperalla, laulanut ja soittanut viululla, kitaralla, huuliharpulla veljeni sävellykset ylioppilaateatteriesitykseen 16-vuotiaana. Olen kuunnellut lukuisat konsertit ja seurannut monet teatteriesitykset sekä taidennäyttelyt – ensin vanhempieni pakottamana, sittemmin ihan itse halukkaana. 

Toivoisin, että kulttuuri ja monipuolinen harrastaminen olisi kaikille mahdollista. Kulttuuri pitää hengissä, tekee elämän elämäksi ja rikkaaksi arjen keskellä. Kulttuuri tekee vahvaksi ja auttaa jaksamaan kaikissa elämän vaiheissa. Tämän yhteisöllisyyden voiman koin myös silloin kun yli kymmenen vuotta sitten sain soittaa ja laulaa bändissä häävalsseja sateenkaaritansseissa, kun se oli vielä vahvasti poliittinen teko – varsinkin papilta. 

Rohkeasti helsinkiläinen, rohkeasti viiden pojan (miehen) äiti, ja pienen tytön isovanhempi, puoliso, soteammattilainen, kulttuurin kuluttaja ja helsinkiläisen arjen asiantuntija. 

Synnit: polttomoottoriauto, huono ja hajamielinen kompostoimaan ja kierrättämään roskia, hyvin kokematon vegaaniruokakokki. Lapset liharuualla ja maidolla kasvatettu. Hemmottelen liikaa lapsia luonnon kustannuksella.

Hyveet: inhoan shoppailua, ostan kestävää ja harvoin. En käytä juurikaan kosmetiikkaa, pyöräilen ja käytän joukkoliikennettä. Annan aineettomia lahjoja. Tehdään ruoka itse, hyvin harvoin prosessoituja tuotteita.

Harrastukset: musiikki, kulttuuri, kirjoittaminen, kuntosali, lenkkeily, pyöräily, lukeminen, uutiset